Pedro Ximénez

Pedro Ximénez – rypäle maailman makeimpien viinien takana

Pedro Ximénez antaa joitakin maailman tummimmista ja makeimmista viineistä – tiiviitä, siirappimaisia jälkiruokaviinejä, joissa maistuvat rusina, viikuna ja kahvi ja jotka kokoavat koko aterian yhteen ainoaan lasilliseen.

Pedro Ximénez on Etelä-Espanjasta kotoisin oleva valkoinen rypäle, jota käytetään ennen kaikkea makeiden, tummien jälkiruokaviinien valmistukseen. Rypäleet kuivataan auringossa, jolloin sokeri tiivistyy, ja tuloksena ovat tiiveimpiä viinejä, joita voit löytää.

Rypäleen kotiseutu on Andalusia, missä sitä viljellään erityisesti Montilla-Morilesin ja Jerezin ympäristössä. Nimen kerrotaan juontuvan eräästä henkilöstä, mutta tarkka tarina on hämärän peitossa. Nykyään se liitetään tiiviisti espanjalaiseen jälkiruokaviiniperinteeseen.

Lasissa viinit ovat lähes mustia ja paksun, siirappimaisen juoksevia. Maku on voimakkaan makea, ja siinä erottuvat rusina, kuivatut viikunat, taatelit ja tumma karamelli. Hapokkuutta on vähän, joten viinit vaikuttavat pehmeiltä ja pyöreiltä.

Tunnetaan myös nimillä

Pedro Ximénez kulkee useilla eri nimillä sen mukaan, missä päin maailmaa rypälettä viljellään.

Vastaan voi tulla muun muassa nimet PX, Pedro Jiménez, Pedro ja Alamís. PX on lyhenne, jonka näet useimmiten etiketissä.

Ilmaston merkitys rypäleelle

Ilmasto vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miltä Pedro Ximénez maistuu. Rypäle viihtyy lämpimillä ja kuivilla alueilla, joilla aurinko ehtii kypsyttää ja kuivattaa marjat ja sokeri pääsee tiivistymään.

Koska rypälettä viljellään lähes aina lämpimässä ilmastossa, tyyli on melko yhtenäinen: täyteläinen, hyvin makea ja hapokkuudeltaan matala. Lämmin ilmasto tuo mukanaan korkean kypsyysasteen ja runsaasti tiivistä hedelmää.

Tyypilliset aromit

Aromit kallistuvat kuivattujen hedelmien sekä tummien, makeiden sävyjen suuntaan.

Tyypillisesti löydät rusinaa, kuivattuja viikunoita, taatelia, lakritsia sekä vivahteita kahvista ja tummasta suklaasta.

Makuprofiili

Asteikko antaa nopean yleiskuvan makeiden viinien tyylistä.

Lyhyesti sanottuna: voimakas, hyvin makea ja lempeän hapokas – viini, joka täyttää suun.

Tyypillinen alkoholipitoisuus

Makeat versiot asettuvat yleensä 15 ja 17 alkoholiprosentin välille.

Alkoholi tuntuu harvoin terävänä, sillä runsas makeus pyöristää sen.

Pedro Ximénezia muistuttavat rypäleet

Mikään muu rypäle ei tee aivan yhtä tiiviitä ja makeita viinejä, mutta pari muuta muistuttaa sitä tyyliltään.

Muscat: myös aromaattinen ja makea, mutta kukkaisempi ja kehollisesti kevyempi.

Malvasia: antaa pyöreitä, makeita viinejä, joissa on kuivattua hedelmää, mutta jotka ovat tyypillisesti vaaleampia.

Moscatel de Alejandría: makea ja tuoksuva, usein samaan tapaan jälkiruokaviineihin käytetty.

Rypäleestä valmistettujen viinien tarjoilu

Tarjoile makeat viinit kevyesti viilennettyinä, noin 12–14 asteessa. Näin makeus pysyy aisoissa ja kuivatun hedelmän sävyt pääsevät esiin.

Viinit eivät juuri kaipaa dekantointia. Ne ovat vakaita ja kehittyvät hitaasti, joten voit kaataa ne suoraan pullosta.

Pieni lasillinen riittää hyvin, sillä viinit ovat erittäin tiiviitä. Käytä mielellään pientä jälkiruokaviinilasia, joka kokoaa tuoksun.

Ruokaparit – mihin rypäle sopii hyvin

Juustot

Voimakas makeus pelaa hienosti yhteen suolaisen ja vahvan juuston kanssa. Makeus pehmentää terävyyttä, ja suola tasapainottaa tiivistä hedelmää.

Kokeile sitä sinihomejuuston kuten roquefortin tai voimakkaan kypsytetyn juuston kanssa.

Siipikarja ja vaalea liha

Rasvaisen ja runsaan maksan seurana makeus toimii vastaparina. Pehmeä rakenne myötäilee rasvaisuutta vaikuttamatta raskaalta.

Tarjoile se foie gras’n tai voimakkaan ankanmaksapasteijan kanssa.

Drinkit ja aperitiivit

Aterian jälkeen viinit toimivat sellaisenaan makeana päätöksenä. Matala hapokkuus ja korkea makeus tekevät niistä rauhallisen digestiivin.

Kaada sitä halutessasi vaniljajäätelön päälle, jolloin tiivis koostumus sulautuu kylmään.

Erityisiä faktoja rypäleestä

Rypäleet kuivataan auringossa matoilla prosessissa, jota kutsutaan espanjaksi nimellä soleo. Se tiivistää sokerin tuntuvasti.

Pedro Ximénezia käytetään myös muiden sherryjen makeuttamiseen, sillä se tuo mukanaan syvää makeutta ja väriä.

Väri voi olla niin tumma, että viini muistuttaa lasissa lähes siirappia tai melassia.

Parhaat versiot voivat kypsyä vuosikymmeniä menettämättä voimaansa.

Maat, joissa rypälettä viljellään

Pedro Ximénezia viljellään monin paikoin, mutta painopiste on selvästi Espanjassa.

Sitä löytyy myös Australiasta, Argentiinasta, Yhdysvalloista, Chilestä ja Etelä-Afrikasta.

Tärkeimmät alueet ja viinialueet

Jotkin alueet liittyvät kiinteästi tähän rypäleeseen ja sen makeaan tyyliin.

Montilla-Moriles: ydinalue, jolla rypäle on vahvimmillaan ja josta syntyvät tiiveimmät jälkiruokaviinit.

Jerez: täällä sitä käytetään erityisesti makeisiin PX-sherryihin.

Málaga: tunnetaan makeista, tummista viineistä, jotka tehdään usein Pedro Ximénezista.

Mihin viinityyppeihin rypälettä käytetään

Ylivoimainen enemmistö Pedro Ximénez -viineistä on makeita jälkiruokaviinejä, tiiviitä ja tummia.

Pienempi osa valmistetaan kuivana valkoviininä, joka on kevyempi ja tyyliltään neutraalimpi.

Rypäle on osa myös makeita sherryseoksia, joihin se tuo makeutta ja väriä.

Ostajan opas – näin valitset varmalla otteella

Jos haluat tutustua rypäleeseen ensimmäistä kertaa, aloita klassisesta makeasta PX:stä Montilla-Morilesista. Se tuo tyylin selkeimmin esiin.

Jos etsit lisää syvyyttä, katso vanhempia versioita, joita on kypsytetty useita vuosia – ne tarjoavat monimutkaisempaa kahvin ja lakritsin makua.

Jos viini tarjoillaan juuston tai jälkiruoan kanssa, jo yksinkertainenkin pullo on runsaan makeutensa ansiosta varma valinta.